Monday, January 22, 2007

Uskonnon tehtävä: Vainon ajat

Hei minun nimeni on Reijo. Olen hieman erilaisessa koulussa kuin muut ikäiseni lapset. Meidän koulullamme on yksi erikoisuus. Meillä on aikakone. Minäkin olen juuri lähdössä Roomaan tekemään kotitehtäviäni. Minun matkani rajoittuu vuosien 50-350 jkr välille. Eli keisarina toimi nyt Konstantinus. Käännän vipuja ja ajaudun Roomaan. Aluksi en tiennyt missä olin, mutta sitten minulla valkeni. Olin forum Romanumilla. Näin menneiden keisareiden patsaita. Diocletianuksen patsas sijaitsi forumilta etelään ja Neron patsas forumilta itään. Kaduilla ei kävelyt paljon ihmisiä ja se oli silmiinpistävin asia koko kaupungissa. Kävelin forumilta etelään ohi Diocletianuksen patsaan ohi ja jatkoin matkaani kauppakaduille. Silloin kuulin karjuntaa oikealta puoleltani. Ryntäsin katsomaan mitä siellä tapahtui. Tajusin asian silmänräpäyksessä. Kolme kristittyä seisoi vierekkäin Hirttosilmukka kaulallaan. Suljin silmäni, kun luukku aukesi uhrien jalkojen alta ja kuulin vain vaimean ähkäisyn. Väki alkoi lipua ulos tapahumapaikalta ja minä kuljin mukana väkijoukossa. Nyt minun pitäisi etsiä itselleni majapaikka. Siihen tehtävään sopi mainiosti äskeisen hirttopaikan itäpuolella sijaitseva Hotel Romanum. Aulassa oli vain yksi henkilö, jolta kysyin majapaikkaa. Siihen hän vastasi:"Hinta on 7 puntaa/per yö". Hyväksyin tarjouksen, nimittäin minulla oli hieman puntia, jotka koulu oli minulle lahjoittanut ennen matkaani. Menin huoneeseeni ja suljin oven perässäni. Jätin tavarani huoneeseen ja lähdin samantien ulos. Suuntani oli nimittäin kohti Colosseumia, jossa esitettäisiin tänään gladiaattoritaisteluja. Olin nähnyt sen paikallislehdestä, joka oli ollut hotellin pöydällä. Kävellessäni kohti Colosseumia olin ajatuksissani enkä muistanut katsoa eteenpäin.Törmäsin pieneen poikaan. Hän kaatui rähmälleen maahan ja minä autoin hänet ylös. Osasin sen verran Italiaa, että pyysin anteeksi ja kysyin hänen nimeään. Pojan nimi oli Alexander Caesar. Hän periytyi suoraan Caius Iulius Caesarin suvusta. Hänkin oli menossa katsomaan gladiaattoreita. Kuljimme yhdessä kohti Colosseumia. Minun rahapussini keventyi huomattavasti, kun pääsymaksua perittiin 23 puntaa. Alexander alkoi selittää minulle esityksestä. Hän ei ehtinyt pitkälle, sillä Andabateat astuivat areenalle. He pitivät kasvot peittävää kypärää. Sitten tulivat Dimachaerit, jotka taistelivat kahdella miekalla. Seuraavaa esitystä en ehtinyt nähdä, sillä syliini lensi pussukka. Avattuani sen näin, että siellä oli 128 puntaa. Lähdin areenalta, kuin luotijuna. En voinut uskoa minkälainen tuuri minulla oli käynyt. Kiitin keisaria
ja ylistin häntä. Hotelliini päästyäni pakkasi reppuuni pyyhkeen ja päätin lähteä kylpylään. Aulassa vilkaisin karttaa ja huomasin, että kylpylä oli toisessa päässä kaupunkia, joten minun pitäisi kävellä aika pitkä matka. Lähdin kävelemään, kunnesnäköpiiriini ilmestyi Alexader. Hän tuli kohdilleni vaunuilla ja kysyi tarvitsisinko kyytiä. Vastasin myöntyvästi ja kiitin taas hiljaa keisaria. Alexander kysyi mihin olin menossa ja vastasin, että kylpyläänhän minä. Kyyti oli pehmeä ja viihtyisä ja olisin valmis menemään uudestaan. Kylpylä oli koristeltu hienosti ja näytti ylevältä.Vesi oli ihanan lämmintä ja minlla oli hauskaa. Kävelin takaisin hotellille ja lysähdin sängylle. Kello oli 23.30. Kävely oli kestänyt 2 tuntia ja jalkani olivat tunnottomat. Kävin nukkumaan ja nukahdin ajatukseen, että olisi vielä 2 päivää matkaa jäljellä. Huomenna menisin varmaan katsomaan Rooman museoita. Sitä en ehtinyt tehdä, sillä heräsin hirveään hajuun. Ympärilläni oli paljon ihmisiä ja tunsin heidät oitis kristityiksi. He pyysivät apuani ja muuten olisin antanutkin, mutta katsoessani kelloa huomasin, että aikakone katoaisi 15 sekunnin päästä. Pyysin anteeksi ja lähdin juoksemaan sokkeloisissa katakombeissa. Muistin jättäneeni aikakoneen jonnekkin eteläpuolelle. Juoksin minkä jaloista pääsin ja huomasin jo aikakoneen katoavan. Hyppäsin sisään ja väänsin vipua. Päästyäni takaisin opistolle oksensin lattialle ja huokaisin. Rooman kohtalo jäi vielä selvittämättä.

1 comment:

Olli Silvasti said...

Terve Reijo!

Sinulla oli vauhdikas tarina. Monta asiaa siinä tulikin käsitellyksi, mutta olisin halunnut oikeasti ainakin tietoa keisareista Nero ja Konstantinus ja heidän roolistaan kristittyjen kohtelussa.
Olli-ope