Äidinkielen vuoropuhelu

- Kyllä korvike ja pettuleipä ovat hyviä!
- Niin, mutta kyllä minä haluaisin oikeaa ruokaa.
- Minäkin, mutta minkäs teet, kun rahaa ei tule jos olet pöllinparkaaja.
- Pitäisi tehdä vielä 4 motillista puita tänään.
- Kyllä se siitä jos minä autan.
-OK. Ryhdytään hommiin!

Uskonnon tehtävä 21.3.2007

Hyvä USA:n presidentti. Haluaisin, että luopuisitte ainaisista sodista. Monien viattomien ihmiset joutuvat pakenemaan tai eroon perheestään. Heidän kotinsa tuhoutuvat ja osa kuolee. Rintamalla kuolee kymmeniätuhansia ihmisiä. Rahat, joita käytetään aseisiin voitaisiin käyttää asuntojen kunnostamiseen, ruuan antamiseen ja köyhien auttamiseen.Onko maa muka joillain tavalla mahtavampi jos sillä on enemmän tulivoimaa ja he pystyvät uhkailemaan sillä? Ei minun mielestäni!!!

Reiman uskonnon tehtävä: Toimintaohje

1.Ottakaa hänet huomioon.
2.Kehukaa häntä.
3.Yrittäkää olla hänelle ystävällisiä.
4.Kukaan ei ole täydellinen. Auttakaa häntä tarvittaessa.
5.Älkää kiusatko häntä.

Runo

Olen Reijo. Lempiruokaani on keitto.
Harteillani on peitto.
Pidän liikasta,
sekä keskiviikosta.
Arvostan Tommia,
koska hän tekee hommia.
Ope aina huokaa,
kun keittäjä tekee ruokaa.
Se ruoka sopii myös muille.
Kaikille herkkusuille.

King of Knights

King of Knights

Prinssi Leijonamieli: Olen Prinssi Leijonamieli. Isäni perusti tämän kaupungin kauan sitten ja nimesi sen Marakattien Mantereeksi ja nyt minä hallitsen tätä maata. Tänä päivänä kaikki alamaiseni tulevat ylistämään minun isääni, joka on hyvin sairas. Silloin kun hän kuolee, minä astun valtaan. Kansaa virtaa palatsiini, koska myös tällä viikolla on isot pidot minun palatsissani.

Kertoja: Kansa alkaa poistua Leijonamielien palatsista ja Jonathan Leijonamieli lähti ulos Druidin luokse. Hän haluaa löytää parannuskeinon isänsä sairauteen.

Prinssi Leijonamieli: Missäs Druidi on? Hei kertoja? Tiedätkö sinä missä Druidini on?

Kertoja: Totta kai tiedän Jonathan. Asterix ja Obelix, sekä Idefix söivät hänet.

Prinssi Leijonamieli: Hei Hei Hei. Ei niiden pitänyt olla tässä tarinassa. Tämä on minun tarinani ja ehkä vähän minun isänikin. Minä päätän, olenhan prinssi. Muuten muistathan kuka maksaa palkkasi? Joten anna minun päättää.

Kertoja: Totta kai totta kai sinä päätät. Poistan heidät tästä tarinasta. Hei Obelix sylkäise hänet ulos ja Idefix anna hänen housunsa takaisin. Nopeasti nyt, aika on rahaa.

Druidi: Siellä on tunkkaista, meinaan. Mitä haluat tietää, teidän Marakattiutenne? Anna, kun murjaisen vitsin…

Prinssi Leijonamieli: Ei vitsejä! Haluan tietää parannuskeinon isäni sairauteen. Tiedätkö sen?

Druidi: En kerro ennen kuin saan murjaista vitsin.

Prinssi Leijonamieli: No sitten karkotan sinut Marakattien mantereelta.

Druidi: Kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut. (Kauheaa köhinäräkätystä)

Prinssi Leijonamieli: Oli hyvä vitsi. Kerrotko nyt sen parannuskeinon?

Druidi: Et nauranut.

Prinssi Leijonamieli: (Tekonaurua)

Druidi: Noniin. Nyt voin kertoa. Isäsi parantaa mystinen Marakattikukka. Se kasvaa Marakattivuoren kainalossa.

Prinssi Leijonamieli: Sieltähän ei ole selvinnyt kukaan, ilman nenäkarvojen tulehtumista.

Druidi: Haluatko pelastaa isäsi vai et?

Prinssi Leijonamieli: Minähän vasta puhdistin ne aamulla. (nyyhkytys)

Druidi: Sinähän vasta olet kunnon kuningas, tuollainen vanha ihrakasa.

Prinssi Leijonamieli: Olenko minä muka ihrakasa? (kauhistunut)

Kertoja: Kelataanpa eteenpäin, sillä Jonathan aikoo viettää koko loppupäivän Druidin luona kinastellen ihrakasoista. Noniin Jonathan lähtee kotiinsa pakkaamaan ja valmistautumaan retkeensä.

Kuningatar Leijonamieli: Ei kai vaan minun pikku Jonathanini lähde retkelle ihan yksinään, mörköjen keskelle.

Prinssi Leijonamieli: En ole enää 3-vuotias äiti

Kuningatar Leijonamieli: Muista sitten, että et tee jarrutusjälkiä niihin uusiin samettihousuihisi, mitkä ostin sinulle viime viikolla.

Prinssi Leijonamieli: Miksi sinä niin luulet?

Kuningatar Leijonamieli: Koska teit niin viime retkelläsi.

Prinssi Leijonamieli: Äiti. En löytänyt metsästä paperia, joten käytin housujani.

Kuningatar Leijonamieli: Varaan nyt kuitenkin vessapaperit sinulle mukaan.

Prinssi Leijonamieli: En tarvitse niitä äiti. Olen jo 16.

Kuningatar Leijonamieli: Laitan ne nyt kuitenkin mukaan.

Prinssi Leijonamieli: (huokaus) Hyvä on äiti.

Kertoja: Ja niin Jonathan, alushousupulmistaan huolimatta lähti matkaan. Ensin hänen piti ylittää vaarallinen ja erittäin nöyhtäinen Marakattivarvas
kukkula. Jonathan kulki nöyhdän yli julmasti puhisten.
Prinssi Leijonamieli: Olipas siellä paljon nöyhtää. Kyllä minä kuitenkin selvisin siitä, vaikka koville otti.

Kertoja: Jonathan näki edessään suuren Marakattimetsikön ja päätti leiriytyä sinne, vaikka äiti olikin varoittanut häntä möröistä. Hän teki iloisen valkean metsän keskelle ja heitti sytykkeeksi myös äitinsä antamat vessapaperit.

Prinssi Leijonamieli: En minä näitä tarvitse. En ole enää 3-vuotias.

Kertoja: Kuitenkin, hänen äitinsä pahin painajainen tapahtui. Sattui ns. auto-onnettomuus, hänen silkkihousuissaan.

Prinssi Leijonamieli: Äh, ei taas!

Kertoja: Aamulla Jonathan heräsi ja jatkoi matkaansa Marakatinkainalovuorille. Hänen housunsa olivat kuivuneet viime yön kolarista.

Prinssi Leijonamieli: No niin, matkalla jälleen. Kuivilla housuilla.

Kertoja: Viimein Jonathan oli Marakattivuoren juurella.

Prinssi Leijonamieli: Nyt sitten kiivetään ylös. Millainen se kukka onkaan?
Nyt sitä kertojaa tarvitaan.

Kertoja: Kutsuiko joku minua?

Prinssi Leijonamieli: Kyllä kutsuin. En saa sen vanhan kaalikorvan käsialasta mitään selvää.

Druidi: Älä hauku minua kaalikorvaksi. Katso peiliin!

Prinssi Leijonamieli: Mistäs tuo kaalikorva ilmestyi?

Kertoja: Hänhän on Druidi, eli hän kuulee halveksivat puheesi

Druidi: Saanko murjaista vitsin?

Kertoja ja Prinssi Leijonamieli: ET!

Druidi: Kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunut. (kauheaa naurunräkätystä)

Kertoja ja Prinssi Leijonamieli: KERRO SE NYT VAIN! JOOKO?

Druidi: Hyvä on. Se on tuo vuori, tuossa sinun nenäsi edessä.

Prinssi Leijonamieli: Kiitos paljon, ihrakasa.

Druidi: Hei sitten, karvakorva.

Kertoja: Jonathan alkaa kiivetä. Ylös ja ylös, hänen kätensä olivat ruvella, ennen kuin hän pääsi ylös.

Prinssi Leijonamieli: Kauniit kultakantavat käteni (itkua).

Kertoja: Käsistään huolimatta, Jonathanin valtasi riemu, kun hän pääsi vuoren huipulle, mutta Jonathan ei nähnyt mitään kukkaa. Hän näki vain hirveän haisevat marakatin kainalokarvat ja tunsi kaamean piston nenässään, joka turposi aivan silmissä.

Prinssi Leijonamieli: Oden väädällä vuodella. De kaadikodva huijadi midua.

Kertoja: Jonathan lähti laskeutumaan vuorelta, nenäänsä kantaen ja voivotellen.

Prinssi Leijonamieli: Hei kedtoja. Ondo sidulla dedävoidedda?

Kertoja: Mitä?

Prinssi Leijonamieli: Dedävoidedda.

Kertoja: Odota. Otan esiin nenävaivaisten kuuntelulaitteen. Noniin

Prinssi Leijonamieli: Doddiin. Dadvidden dedävoidedda, dedävoidedda.

Kertoja: Siinä on. Ota kiinni.

Prinssi Leijonamieli: Kiidod padjon. Noniin, paljon parempi

Kertoja: Mikset kokeile tuota toista vuorta, joka on tuolla sinun vasemmalla puolellasi.

Prinssi Leijonamieli: Meinaatko tuota marakatin vasenta kainaloa? Hyvä on, mutta nenäni kärsii.

Kertoja: Jonathan kiipesi jälleen, tällä kertaa vasempaan kainaloon. Hei, mitä sinä teet?

Prinssi Leijonamieli: Daidaan dedäduodaadi.

Kertoja: Ei! Se on minun! Anna se heti takaisin!

Prinssi Leijonamieli: Dahaa! Ed daa didä idinä dadaisin.

Kertoja: Hyvä on. Jatkan kertomista. Jonathanin päästyä vuoren huipulle, hän näki ruskean ja käpristyneen kukan, mutta juuri, kun hän oli ottamassa sitä, hänet valtasi outo tunne. Se ei ollut autokolari, vaan pettymys.

Prinssi Leijonamieli: Miksi minä edes otan tätä kukkaa. Minusta tulee kuningas, kun isäni kuolee. (omahyväistä naurua)

Kertoja: Ota se nyt tai minä lähden takaisin äitini luokse maalle töihin.

Druidi: Me too, karvakorva!

Lakeija: Minä myös, Marakattivaltias.

Neuvonantaja: Minäkin eroan.

Kantajat: Me myös.

Prinssi Leijonamieli: Mistäs nuo tuli?

Kertoja: Sinulla oli noin paljon ihmisiä ympärilläsi, mutta me pistimme sinut kävelemään. (naurua)
Arvasin ettet sinä ottaisi sitä kukkaa. Sen takia toin nämä ihmiset, jos sinä et ota he ottavat. (naurua)

Prinssi Leijonamieli: Okei otan sen kukan. Kantajat kantakaa minut vuorelle.

Kantajat: Äh. Eikä.

Kertoja: Kantajat kantoivat Jonathanin vuorelle ja ottivat kukan. Marakattien Mantereelle päästyään, Jonathan antoi isänsä haistella siitepölyä ja hänen isänsä paransi täydellisesti. Jonathan vietti elämänsä onnellisesti loppuun asti.

Prinssi Leijonamieli: Älä kutsu minua Jonathaniksi! Olen Prinssi, PRINSSI!

Uskonnon tehtävä: Vainon ajat

Hei minun nimeni on Reijo. Olen hieman erilaisessa koulussa kuin muut ikäiseni lapset. Meidän koulullamme on yksi erikoisuus. Meillä on aikakone. Minäkin olen juuri lähdössä Roomaan tekemään kotitehtäviäni. Minun matkani rajoittuu vuosien 50-350 jkr välille. Eli keisarina toimi nyt Konstantinus. Käännän vipuja ja ajaudun Roomaan. Aluksi en tiennyt missä olin, mutta sitten minulla valkeni. Olin forum Romanumilla. Näin menneiden keisareiden patsaita. Diocletianuksen patsas sijaitsi forumilta etelään ja Neron patsas forumilta itään. Kaduilla ei kävelyt paljon ihmisiä ja se oli silmiinpistävin asia koko kaupungissa. Kävelin forumilta etelään ohi Diocletianuksen patsaan ohi ja jatkoin matkaani kauppakaduille. Silloin kuulin karjuntaa oikealta puoleltani. Ryntäsin katsomaan mitä siellä tapahtui. Tajusin asian silmänräpäyksessä. Kolme kristittyä seisoi vierekkäin Hirttosilmukka kaulallaan. Suljin silmäni, kun luukku aukesi uhrien jalkojen alta ja kuulin vain vaimean ähkäisyn. Väki alkoi lipua ulos tapahumapaikalta ja minä kuljin mukana väkijoukossa. Nyt minun pitäisi etsiä itselleni majapaikka. Siihen tehtävään sopi mainiosti äskeisen hirttopaikan itäpuolella sijaitseva Hotel Romanum. Aulassa oli vain yksi henkilö, jolta kysyin majapaikkaa. Siihen hän vastasi:"Hinta on 7 puntaa/per yö". Hyväksyin tarjouksen, nimittäin minulla oli hieman puntia, jotka koulu oli minulle lahjoittanut ennen matkaani. Menin huoneeseeni ja suljin oven perässäni. Jätin tavarani huoneeseen ja lähdin samantien ulos. Suuntani oli nimittäin kohti Colosseumia, jossa esitettäisiin tänään gladiaattoritaisteluja. Olin nähnyt sen paikallislehdestä, joka oli ollut hotellin pöydällä. Kävellessäni kohti Colosseumia olin ajatuksissani enkä muistanut katsoa eteenpäin.Törmäsin pieneen poikaan. Hän kaatui rähmälleen maahan ja minä autoin hänet ylös. Osasin sen verran Italiaa, että pyysin anteeksi ja kysyin hänen nimeään. Pojan nimi oli Alexander Caesar. Hän periytyi suoraan Caius Iulius Caesarin suvusta. Hänkin oli menossa katsomaan gladiaattoreita. Kuljimme yhdessä kohti Colosseumia. Minun rahapussini keventyi huomattavasti, kun pääsymaksua perittiin 23 puntaa. Alexander alkoi selittää minulle esityksestä. Hän ei ehtinyt pitkälle, sillä Andabateat astuivat areenalle. He pitivät kasvot peittävää kypärää. Sitten tulivat Dimachaerit, jotka taistelivat kahdella miekalla. Seuraavaa esitystä en ehtinyt nähdä, sillä syliini lensi pussukka. Avattuani sen näin, että siellä oli 128 puntaa. Lähdin areenalta, kuin luotijuna. En voinut uskoa minkälainen tuuri minulla oli käynyt. Kiitin keisaria
ja ylistin häntä. Hotelliini päästyäni pakkasi reppuuni pyyhkeen ja päätin lähteä kylpylään. Aulassa vilkaisin karttaa ja huomasin, että kylpylä oli toisessa päässä kaupunkia, joten minun pitäisi kävellä aika pitkä matka. Lähdin kävelemään, kunnesnäköpiiriini ilmestyi Alexader. Hän tuli kohdilleni vaunuilla ja kysyi tarvitsisinko kyytiä. Vastasin myöntyvästi ja kiitin taas hiljaa keisaria. Alexander kysyi mihin olin menossa ja vastasin, että kylpyläänhän minä. Kyyti oli pehmeä ja viihtyisä ja olisin valmis menemään uudestaan. Kylpylä oli koristeltu hienosti ja näytti ylevältä.Vesi oli ihanan lämmintä ja minlla oli hauskaa. Kävelin takaisin hotellille ja lysähdin sängylle. Kello oli 23.30. Kävely oli kestänyt 2 tuntia ja jalkani olivat tunnottomat. Kävin nukkumaan ja nukahdin ajatukseen, että olisi vielä 2 päivää matkaa jäljellä. Huomenna menisin varmaan katsomaan Rooman museoita. Sitä en ehtinyt tehdä, sillä heräsin hirveään hajuun. Ympärilläni oli paljon ihmisiä ja tunsin heidät oitis kristityiksi. He pyysivät apuani ja muuten olisin antanutkin, mutta katsoessani kelloa huomasin, että aikakone katoaisi 15 sekunnin päästä. Pyysin anteeksi ja lähdin juoksemaan sokkeloisissa katakombeissa. Muistin jättäneeni aikakoneen jonnekkin eteläpuolelle. Juoksin minkä jaloista pääsin ja huomasin jo aikakoneen katoavan. Hyppäsin sisään ja väänsin vipua. Päästyäni takaisin opistolle oksensin lattialle ja huokaisin. Rooman kohtalo jäi vielä selvittämättä.

Pelien/Elokuvien ikärajat

Mun mielestä elokuvien ikärajat on pikkasen liioteltuja, kun ne ei mun mielestä vastaa kyseistä sisältöä. Esimerkiksi Harry Potter ja liekehtivä pikari oli K15 vaikka siinä ei ollut sinäänsä mitään raakaa. Mopokortin ikärajan mä kyllä hyväksyn, koska mun mielestä 15 on ihan sopiva ikä mopoilijalle. Peleihin taas jos laitetaan ikärajoja niin niissä vois lukea selvemmin, että mitä se peli pitää sisällään. Tällänen on mun mielipide ikärajoista.